Hakalahden koulun 50-vuotisen taipaleen kunniaksi pyysimme entisiä oppilaitamme kertomaan koulumuistojaan! Suuret kiitokset teille, jotka jaoitte nämä muistot kanssamme.
”Kun nykyistä Hakalalahden koulua rakennettiin, olimme ”evakossa” Hakalahdenkadun ja Torikadun kulmassa olevassa vanhassa puutalossa. Muistan kun astuimme uuteen kouluun; tilat olivat valtavat, sen aikaiset värit (vihreä ja oranssi) muodikkaita ja liikuntasali aivan loistava. Olimme kavereiden kanssa haltioissamme. Tuntui että olisi noussut astetta ylemmäs omassa opiskelussaan!” Kirjoittaa Pia.
”Muistelen lämmöllä opettaja Wiloa. Hän aikoinaan luovutti koulun liikuntasalin avaimet oppilaille ja ne piti aina noutaa häneltä kotoa ja myös palauttaa kotia. Oppilaat sai siellä käydä pelaamassa porukalla pallopelejä ja viettää iltoisin aikaa. Oli tyttöjä ja poikia. Ehtona oli että kaikki olisi aina kunnossa ja samannäköistä ku sinne mentäessäkin. Onnistuiskohan tänäpäivänä jos laumalla mentäis ja kuka uskaltaisi ottaa niin ison vastuun?”
”Vararehtori Latvalaa mieheni on talutellut pitkin koulun käytäviä koska pyörtyi synnytysvideoa katsoessa. Mieheni sai kaikki koiruudet anteeks seuraavalla viikolla jopa pelikortit annettiin takaisin”
”Joskus 90 luvun alku puolella,Hakalahden koulu voitti jonku mestaruuden jalkapallossa, oliskohan ollut suomenmestaruus pojat oli Vierumäellä pari päivää. Sorviston Marko oli valmentajana ja oli edellisenä päivänä itse pari maalia Jarossa näpännyt.”
”Siirtyessämme yläasteelle, tiesimme asioiden muuttuvan. Meidän kohtuullisen vilkkaalle luokalle oli varmaankin tarkoituksella annettu jämptiydestään tunnettu luokanvalvoja. Liikuimme paljon yhdessä välitunneilla ja porukalla kaikki oli turvallisempaa ja mukavaa. Käytännön tunnit ovat jääneet pysyvästi mieleen. Vilon Matin liikuntatunnit, Rio Bravo juoksu ja sitten uimaan, kotitalouden ruuanlaitto ja ruokailut, teknisen työn töitä löytyy vieläkin ullakolta, kuvaamataidon tunnit olivat luovuutta täynnä. Teoria-aineiden opettajat ovat myös muistissa. Aika paljon kirjoitettiin kalvolta vihkoon. Ainakin yhden kerran saatiin jälki-istuntoa välituntipinnaamisesta eli vietettiin yksi välitunti sisällä ja meidän reipas rehtori Sakari Siikanen pääsi näpäyttämään jälki-istunnon meille. Tuo yksi jälki-istunto piti kokea ja taisi kulua hymy huulessa, vaikka rangaistuksesta oli kyse. Ei tainnut valvojakaan pistää siitä pahakseen.”
Eräs entinen oppilas muistelee hienoa 80-lukua;
”Muistan ja muistelen lämmöllä niitä mukavia opettajia, jotka meitä opettivat. Kuusion Eevan kotitaloudessa oli hieno oppimisen ja itsensä toteuttamisen meininki. Meitä arvostettiin ja kannustettiin. Luokanvalvoja oli huomioonottava ja ymmärsi meitä murrosikäisiä nuoria.”
”Hakalahti yläasten kouluna oli ihan loistava paikka. Monnit saivat ”monnipesut” hakalahden koulun puskiin seiska-luokkien alkaessa. Se oli sellaista leikkimielistä puskiin tönimistä, jota tehtiin hymy huulessa.
Silloinen rehtori Eija Mikkola luotsasi koulua eteenpäin lempeällä otteella. Taskari; tasku-matti, klinikan ohjaksissa hääräävä Matti käräytti tupakoitsijat nurkan takaa. Iki-ihana matikan ope Esko, jota kaipaan ehkä vielä kiikkustuolissakin, oli matematiikan kingi. Niillä tunneilla oli aina mukavaa. Sirpa Vuorisen konekirjoitusluokassa Van Halen pauhasi, kun kirjoituskoneiden näppikset sauhusivat musiikin tahtiin. Anne-Maj mahtava luokanvalvojamme oli todella rakastettava persoona. Hän sai murkku-ikäiset pojatkin ruotuun ja meitä kilttejä tyttöjä nauratti hänen pienimuotoinen show. Monet, monet muutkin opettajat luotsasivat meitä yläasteen läpi, mutta tässä nämä mieleenpainuvimmat.
Ruokalassa taisivat viisi-penniset lennellä nälkäpäivänä, kun velli ei oikein maistunut eikä täyttänyt vatsaa. Jostainhan se ilo piti aina repiä.” Kirjoittaja: Eija
Hakalahden koulu 