Itsenäisyys ei aina ole itsestään selvä asia. Itsenäisyys tuo mukanaan vastuuta, velvollisuuksia ja oikeuksia itsemääräämiseen. Lähiaikoina on ollut paljon puhetta eri eurooppalaisten alueiden mahdollisesta itsenäistymisestä. Esimerkiksi Katalonia haluaisi irtautua Espanjasta, mutta isäntämaa kieltää heitä irtautumasta. Skotlannilla oli virallisesti mahdollisuus itsenäistyä Isostabritanniasta, mutta kansa äänesti itsenäistymistä vastaan. Myös Ukrainassa vallitseva kriisi liittyy mahdollisiin rajamuutoksiin.
Lauantaina vietämme Suomen itsenäisyyspäivää, jo yhdeksättäkymmenettäseitsemättä kertaa. Itsenäisyytemme ei tosin ole kestänyt kovin pitkään siihen nähden kuinka pitkä yhteinen historia meillä on naapurikansojemme Ruotsin ja Venäjän kanssa. Itsenäisyytemme on ajoittain ollut myös uhattuna.
Tänä vuonna, 2014, vietämme useaa eri historiallista tasavuotismuistopäivää. On kulunut tasan sata vuotta ensimmäisen maailmansodan alkamisesta. Sen seurauksena Euroopan kansat ja etenkin valtionrajat muuttuivat oleellisesti, niin Euroopassa kuin myös siirtomaissa jotka pikku hiljaa irtautuivat vanhojen emämaiden hallinnasta. Euroopan vanhat kuningaskunnat luhistuivat ja syntyi uusia kansakuntia kasvaneen nationalismin, eli kansallismielisyyden tuloksena. Balkanin ruutitynnyri sytytti Suuren sodan ja kaksoismonarkia Itävalta-Unkari jakautui useaan omaan kansakuntaan. Valtionrajoja muokattiin siten että samaa kieltä puhuvat, samaa historiaa jakavat ja samoja perinteitä noudattavat saivat jotenkuten yhdistetyn valtion. Valtionrajoja muokattiin myös maailmansodan lopputuloksen mukaan. Saksa kun todettiin syylliseksi sotaan, se muun muassa joutui sodan päätteeksi jakautumaan Puolan käytävän tähden. Venäjä, jossa koettiin kaksi vallankumousta maailmansodan aikana, vuonna 1917, joutui myös luopumaan alueista. Venäjän entisistä reuna-alueista syntyi joukko uusia valtioita. Näiden maiden joukossa oli myös Suomi. Suomi julistautui itsenäiseksi vuoden 1917 6. pnä joulukuuta ja sai sille tunnustuksen bolševikkihallitukselta 31.12.1917. Baltian maat Viro, Latvia ja Liettua itsenäistyivät myös sen jälkeen. Ennen sotaa yli 60 miljoonaa ihmistä oli elänyt vieraan imperiumin tai valtion alaisuudessa.
Suomen kansakunta oli herännyt tietoisuuteen omana kansakuntana 1800-luvulla ja uhattu autonominen asema sortokausina, vuosisadanvaihteessa 1800-1900, sai suomalaiset aktivoitumaan itsenäistymisen puolesta. Kansakunta oli tosin jakautunut itsenäistyessä ja tammikuussa 1918 ajauduttiin jo sisällissotaan. Itsenäistymisen alku ei ollut helppo. Mutta ulkopuolisen tahon uhattua kansakuntaamme toisen maailmasodan aikana Suomi oli yhtenäinen. Viime sunnuntaina tuli kuluneeksi tasan 75 vuotta siitä että Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ilman sodanjulistusta ja talvisota alkoi.
Toisen maailmansodan jälkeen Suomi lähti hurjaan nousuun ja on yksi maailman vauraimpia maita. Tammikuun ensimmäisenä päivänä 2015 tulee kuluneeksi tasan 20 vuotta Suomen liittymisestä Euroopan unioniin, itsenäisenä mutta tiiviimmin yhteistyötä tekevänä valtiona tässä globaalissa maailmassa.
Olkaamme ylpeitä itsenäisyydestämme ja iloitkaamme siitä että saamme elää maassa jossa on riittävästi ruokaa, ilmainen koulutus, edulliset terveyspalvelut ja ennen kaikkea rauha. Muistakaamme niitä jotka uhrautuivat toisen maailmansodan aikana itsenäisyytemme säilyttämisen puolesta. Sankarihaudoilla muistellaan niitä jotka menettivät henkensä. Uhrauksia teki koko kansa, niinpä minä, niin kuin varmaan sinäkin, aion muistella myös isovanhempiani jotka kukin osallistuivat itsenäisen Suomen säilyttämiseen ja rakentamiseen.
Lopuksi kuuntelemme 75 vuotta sitten, itsenäisyyspäivänä kuulunutta radiopuhetta presidentti Kyösti Kallion pitämänä.
Hakalahden koulu 